Agilitykoirani
Taisin aloittaa koiraharrastukseni agilityllä, sikäli mikäli muisti vielä toimii.. Liityin Espoon Koirakerhoon kun sain Sahran ("TK2" Mistelin Black Charm, sheltti n 1986-1995) ja siellä opettelimme sekä tokoa että agia. Ensimmäiset kilpailut taisivat olla 1989. Säännöt vaihtuivat monta kertaa Sahran kisauran aikana. Paljon se voittikin, paras sijoitus oli SM-5 v.1994.
Tristanin (Fi & Ee M&TVA VK1 ppr1 Viber Comedy Of Errors, bcu 1990-2004) piti olla agilitykoira, mutta se ei kunnolla syttynyt lajiin. Koska se ei juuri tehnyt virheitä, se pärjäsi hyvin mm. ollen SM-3 v.1994. Piirinmestaruusmitaleja minulla on jotain 18kpl, sekä tokosta että agista, yksilö- ja joukkuekisoista (koirien Sahra, Tris ja Cloud kanssa).
Oi aikaa kun sekä Sahra että Tristan voittivat kisansa... :)
Sahran kuoltua vaikean sairauden murtamana jo 8½-vuotiaana alkoi agilityintoni hiipua. Koulutin esteet vielä Roolle ja Cloud:lle mutta en kilpaillut. Samaten Spark kävi pari kertaa tutustumassa esteisiin mutta en vaan saanut itsestäni mitään irti. Cloud oli tosi hyvä agilityyn, se pystyy edelleen tekemään postimerkkikäännöksiä! Ystäväni Maria treenasi ja kisasi Cloudin kanssa aina kolmosiin asti vuoden 2007 aikana.
2008 minulle tuli Revyy (Let's Play Black Chevers bcu) ja siitä piti tulla tokokoira.. Toisin kävi! Olin ajatellut hieman mennä sen kanssa agilitya kasvattajan takia, mutta kun toko takkuili pennun malttamattomuuden takia, päätin mennä agikurssille, laji oli muuttunut niin paljon siitä kun minä viimeksi kisasin. Tottakai tein perustottelevaisuutta pennun kanssa ensimmäisen vuoden, ja tokon alkeita. Aloitin agin vasta reilun vuoden ikäisen koiran kanssa, koska en halunnut aiheuttaa sille fyysisiä vaivoja. Halusin Revyyn kasvavan ja kehittyvän rauhassa, se on hitaasti kypsyvä sekä fyysisesti että henkisesti. Meillä ei ole kiire.
Revyy keskittyy agissa erinomaisesti, valitettavaa on vain ohjaajan koordinaation puute..
Nur ja Revyy (3kk) juoksee tasatahtia kesällä 2008..
