Alun alkaen BC on lähtöisin Englannin ja Skotlannin rajaseudulta, jossa sitä käytettiin paimentamaan lampaita. ISDS (Brittein saarilla toimiva International Sheep Dog Society) rekisteröi ensimmäiset BCt 1900-luvun alussa. Näyttelyihin ja samalla Englannin kennelliiton roturekisteriin ne pääsivät 1976. ISDS koirat hyväksyttiin silloin (ja nyt) suoraan Englannin Kennelliittoon. Esimerkiksi Tristan oli rekisteröity molempiin (ISDS ja KC).
Karkeasti lajiteltuna on kolme eri linjaa; Australian/Uusi-Seelannin, Iso-Britannian näyttelykoirat ja ISDS-työkoirat. ISDS-koirissa panostus on pääosin paimenominaisuuksissa ja noissa muissa ajatellaan ulkonäköä, luonnetta muttei niinkään paimennusta (poikkeuksia toki löytyy suuntaan ja toiseen). Nykyään linjoja sekoitetaan riippuen siitä mitä ominaisuuksia kasvattaja koiriinsa haluaa. On siis paljon valinnanvaraa valita juuri sellanen BC kuin itselle sopii, toisaalta vaikka rotu on sama niin eroavaisuudet koirien kesken ovat todella suuria, sekä luonteen ja työominaisuuksien kuin ulkonäönkin puolesta.
Jotkin työkoirat voivat olla hyvin pehmeitä ja ohjaajaherkkiä ja harrastuskoirana (toko/agi..) sellainen voi olla vaikea. Liikaa silmää omaava koira jumittaa helposti tokossakin. Tai tuijottaa perheen kissaa tainnoksiin asti.. Jotkin sellaiset näyttelykoirat joita on jo monta sukupolvea jalostettu vain näyttelyihin ovat voineet menettää jotakin alkuperäisen border collien olemuksesta ja ominaisuuksista. Eli kun etsit itsellesi pentua, niin tutustu vanhempiin ja niiden sukulaisiin, sekä ulkonäköön että olemukseen. Miksi? Jotta löydät sen tyyppisen koiran mikä sopii sinulle, mistä sinä itse pidät.
Kumpikaan ei poissulje toista. Jos paimenlinjainen koira saa sertin näyttelystä, se on edelleen paimenlinjainen eikä näyttelylinjainen. Tulokset eivät muuta sitä mitä koira sukutaulultaan on. Ulkonäkö ja muut ominaisuudet ovat kaksi eri asiaa eivätkä liity toisiinsa (ei voida sanoa, että kaikki pystykorvaiset borderit ovat keskittymiskykyisiä tms). Samaan pentueeseen voi syntyä hyvinkin erinäköisiä pentuja mutta niillä voi olla samanlaisia ominaisuuksia luonteessa.
Kevyt vai vahva luusto?
Toiset pitävät hyvin kevyistä bordereista koska ajattelevat niiden olevan nopeampia kuin vankkaluustoisempi pentuekaveri. Se ei automaattisesti mene niin. Itse olen huomannut, että nopeus on lähinnä kiinni koiran halusta olla ensimmäinen, "tahdosta voittaa". Ei sen luuston vahvuudesta niinkuin jotkin tuntuvat luulevan. Nevada on huomattavasti kevyempi kuin Revyy, mutta Revyy on nopeampi pitkälti koska se tahtookin olla. Revyyllä on kintuissa voimaa kuin pienessä kylässä. :) Vaikka se on iso, se on myös ketterä ja jäntevä. Jos se olisi liian raskas se ei enää olisi jäntevä, eikä niin nopeakaan. Minä pyrin kasvattamaan luustollisesti keskivahvoja koiria, ajatuksena myös se, että ne kestävät pikku kolhujakin, joita tässä rodussa väistämättä tapahtuu.
Pitkäkarvainen vai lyhytkarvainen?
Lyhytkarvaisuus on dominoiva geeni, joten riittää kun toinen vanhemmista on sellainen niin pentueeseen syntyy lyhytkarvaisia. Saman pentueen lyhytkarvainen pentu ei ole automaattisesti "sporttisempi" kuin pitkäkarvainen, se korkeintaan näyttää siltä. Tässä alla on Nevada ilman karvojaan ja karvojen kanssa (tuon enempää ei sille turkkia tule kuin mitä oikeanpuoleisessa kuvassa on):
Myös lyhytkarvaisella BC:lla on tuplaturkki, eli päällyskarva ja alusvilla. Karvaa siitä siis lähtee ihan yhtä lailla kuin pidempikarvaisesta versiosta. Paimen/brittilinjaisilla koirilla pitkänkin karvan määrä on kohtuullinen, riittää kun niille silloin tällöin harjaa näyttää (harjata voi jos on oikein energisellä tuulella!). Meillä takkuja tulee ainoastaan Cloudin housukarvoihin nyt kun koira on steriloitu ja turkki siksi pehmentynyt (ennen ei tullut niitäkään). Pitkät karvat lattialla yleensä matkaavat nopeasti huoneen nurkkiin, ja ne on helppo siivota pois, myös matoista ne lähtevät helposti kostealla rätillä.
Pesun jälkeen (joka tapahtuu ehkä kerran vuodessa tai jos ollaan menossa käymään näyttelyissä) tapaan föönata koiran kuivaksi, koska tiivis pohjavilla kuivuu todella hitaasti. Kesällä pesun sijaan voi koiran uittaa järvivedessä, ja näyttelyihinkin usein riittää pelkkien valkoisten osien pesu (tästä on varmasti "himo-näyttelyttäjät" aivan eri mieltä).
Ah niin, ja BC ei ole vain mustavalkoinen rotu vaan näistä löytyy montaa eri väriä. Itse pidän kovasti brittipunaisesta (bb) ja merleistä koirista. Niiden lisäksi kasvateistani löytyy myös sinivalkoisia ja trikkejä (sekä punaisia että mustia). Väri ei koiraa paranna eikä pahenna, mutta vaihtelu virkistää! ;) Minulta löytyykin kotoa blue merle ja punainen trikki mustavalkoisen lisäksi. Siniset silmät on sallittu ainoastaan merleillä koirilla (nly).
Minusta koira on kokonaisuus ja kaikki asiat tulee ottaa huomioon; terveys, luonne, työominaisuudet ja ulkonäkö (terve rakenne).
Koska pääharrastuslajini on tottelevaisuuskokeet, niin koiran tulee osoittaa sopivia ominaisuuksia siihen lajiin; nopea oppimaan, kestää toistoja, jaksaa työskennellä pitkään, intoa ja draivia, vauhtia ja ketteryyttä. Ei liiallista herkkyyttä.
Jokaisella on oma ihanne-BC, ja minä pyrin kasvattamaan oman ihanteeni koiria — unohtamatta niiden alkuperäistä ulkonäköä ja alkuperäistä käyttötarkoitusta.
Minun mielestä BCn suuri motivaatio tehdä hommia (mitä tahansa) tulee nimenomaan paimenvaistosta. Jos sillä ei sitä enää ole, se on menettänyt sen olennaisen, sen mikä tekee siitä border collien; innokkaan, älykkään toimintaa rakastavan ja sitä janoavan koiran.
Koko
Kooltaan urosten tulisi olla n. 53cm/20-25kg, nartut vähän vähemmän 48-52cm/15-20kg. Tristan oli 53cm/21kg, Roo 54cm/19kg, Cloud 46,5cm/15kg, Spark 54cm/24kg, Nevada 52,5cm/18-19kg, Tiri on jotain 50cm. Revyy on 55cm (uros).. onneksi sopusuhtainen.
Tavoitteeni on sellainen all-round koira, joka sopii lajiin kuin lajiin (ja voi olla ihan huipulla, mutta se sitten taas riippuu ohjaajasta!). Monipuolinen ja tasapainoinen, vauhdikas ja kestävä, klassisen kaunis brittityypin edustaja!
