Suomessa BC kuuluu PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) ja sen mukaan koira on pakko lonkka- ja kyynärkuvata, ja silmäpeilata jos harkitsee pentujen teettämistä tai uroksen jalostukseen antamista. Lisäksi on rotuyhdistyksen jalostuksen tavoiteohjelma.
Toki on hyvä tietää mikä oman koiran terveys on, hyvin paha lonkkavika karsii fyysisesti rankemmat lajit pois koiran harrastuksista. BC'lla on perinnöllisenä eri silmäsairauksia, joista CEA on yleisin. PRAta on vähemmän ja sen kartoittamiseksi koirat silmäpeilataan 1-2 vuoden välein.
Pyrin DNA-testaamaan jalostuskoirani CEA:n ja TNS-sairauden osalta.
Sairauksia, joita ei mitata millään virallisilla (=kennelliiton leima paperissa) testeillä, ovat mm. luustoviat (OCD voi esiintyä olkapäissä, kintereissä, kyynärissä, selkärangassa), kuurous, sokeus, sydänviat, haimavika, epilepsia... Lista lienee loputon. Jos jokaisen sairaan koiran sisarukset ja vanhemmat poistettaisiin jalostuskäytöstä, ei meille jäisi yhtään koiraa. Jokaisessa kun on jotakin ei-toivottavaakin, jos ei sairauksia piilevinä niin huono luonne tai muut ominaisuudet. Perinnöllisinä kulkevia sairauksia ilmenee joskus myös tapaturman tai sairauksien jälkiseurauksina. Koira on kokonaisuus, ei voi jalostaa vain yhtä asiaa. Tottakai kaikki pitää ottaa huomioon, ja olla varovainen ettei ainakaan tietoisesti yhdistä kahta sellaista koiraa jotka kantavat samaa sairautta.
Yleinen hyvä terveys on minulle tärkeää. Samaten koiran kestävyys, sekä fyysinen että psyykkinen. Ihanne on se, että koira käytetään eläinlääkärissä vain rokotuksia saamassa. Tai tapaturmia korjaamassa, BCt kun ovat liikkuvia ja tekeviä koiria niin joskus sattuu tapaturmia.
Uroksella tulee olla sen verran egoa ja tahtoa jatkaa sukuaan, että se pystyy hurmaamaan hieman kriittisemmänkin nartun. Narttu usein testaa onko uroksesta mihinkään... Jotkin nartut ovat tarkkoja juuri oikeasta päivästä, toiset ei niinkään. Lisääntymisen tulisi olla luonnollista, etenkin nartun ensimmäisten pentujen ollessa kyseessä.
Nartun terveyden takia pyrin teettämään sen ensimmäiset pennut 2-3 vuoden iässä. Toisinaan olen poikennut tästä ihanteesta. Jos pystyisin, käyttäisin vain vanhoja uroksia jalostukseen, suurin osa perinnöllisistä sairauksista on jo tullut esille 5+ v. ikäisellä koiralla. Se ei tietenkään aina ole mahdollista. Pääasia on, että pentujen vanhemmat ovat astutushetkellä terveitä, tulevaisuutta kun ei kukaan pysty ennustamaan.