Tokokoirani
Ihastuin Englannin tokokoiriin ja niiden innokkaaseen ja hauskaan tokoon 1990-luvulla. Vauhdikas suoritus, josta näkyy se, että koira ja ohjaaja yhdessä nauttivat tekemisestä. Nykyään Suomessa on teknisyys mennyt kaiken edelle, vauhtia arvostetaan paljon mutta intoa ja iloisuutta ei. Tätä nykyä minusta on hauskempaa kouluttaa koiralle uusia asioita kuin kilpaileminen.
Aloitin tokon jo 80-luvun lopulla ensimmäisen koirani Sahran kanssa ("TK2" Mistelin Black Charm, sheltti n 1986-1995), se tosin alkoi pysyä paikallaolossa vasta Tristanin (Fi & Ee M&TVA VK1 ppr1 Viber Comedy Of Errors, bcu 1990-2004) tulon jälkeen. Tristanista tuli ensimmäinen tokovalioni 1995. Hankkiessani Tristanin Englannista asuin siellä 8kk ja pääsin harjoittelemaan sikäläiseen kerhoon. Siellä innostuin tokosta toden teolla (1990-91).
Roon (TVA BH VK1 Stillmoor Make A Wish, bcn 1994-2007) valitsin sen hienon tokokoiria täynnä olevan sukutaulunsa perusteella. Meidän kemiat eivät kuitenkaan ihan kohdanneet ja Roon pennut ovatkin menestyneet äitiään paremmin. Roo valioitui 2002, ja hienosti syntymäpäivänäni!!
Tris ja Roo olivat todella erilaisia koiria, Tris oli älykäs ja nopea oppimaan ja hieman "professori" kun taas Roo oli vauhdikas ja huolimaton. Se oli toisella tavalla fiksu, ja hieman kiero (narttu...). Roo oli hullu australianserkku :) (vaikka olikin kotoisin Englannin Nottinghamista). Jouduin (sain) opetella monta eri tapaa kouluttaa koiria, sillä näille kahdelle sopi hyvin erilaiset koulutustyylit.
Cloud:n (TVA BH JK1 Firelynx Midnight Skye, bcn s.1999) kanssa olen kisannut "huikeat" 16 kisaa kunnes siitä tuli valio ja se sai jäädä siitä lajista eläkkeelle. Cloud sopi paremmin agilityyn missä se oli ihan superketterä (kaverini kisasi sen 3-luokkaan).
Vasemmalta oikealle: Tristan, Roo ja Cloud.
Spark
2002-2004 kilpailin lainakoirani Spark'n (TVA BH Apache van de Vrundenhoeve, bcu s.2001) kanssa. Se oli aivan mahtava koira, nopea oppimaan, täynnä ruutia, vauhdikas jyrä, silti piti päänsä hyvin eikä kiehunut yli. Tullessaan tänne n. vuoden ikäisenä, se osasi perusteita mutta kaikki ylempien luokkien liikkeet opetin sille. Spark'sta tuli valio 14 kuukautta sen jälkeen kun se oli tullut tänne! Ensimmäinen ALO1 helmikuussa ja valioksi 1.11. samana vuonna. Se myös voitti CACIOB:n ja vielä varsin kovassa seurassa syksyllä -03. Ehdottomasti paras tokokoirani! Harmi vaan, että sen täytyi palata takaisin Belgiaan...
Minulla on Spark:n pojantytär Nevada (TVA BH Cabaroo Glacier Gale, bcn s.2005) ja poika Revyy (Let's Play Black Chevers, bcu s.2008). Nevadassa on paljon Tristania (joka on sen isoisoisä) ollen tosi fiksu ja nopeaoppinen. Lisäksi siinä on Spark:lta voimaa, kestävyyttä ja periksiantamattomuutta. Siitä tuli valio neljässä kuukaudessa vain 17kk ikäisenä. Se on yksi Suomen nuorimpia tokovalioita. Nevada on kiihkeämpi kuin Spark, joten sitä joutuu rauhoittelemaan.
Maltankoira tokossa!
Ja sitten pienimpänä muttei vähäisimpänä on Nur (White Light On Cabaroo, maltankoira u s. 2005). Nurre on "jotain ihan muuta" ja ihana ilopilleri. Tokossa sen heikkoja puolia on se ettei se kestä asioiden toistamista eikä sillä ole mitään työmotivaatiota. Leikkiäkin parempi palkka taitaa olla se, että se pääsee syliin! Sylikoirahan se on.. Sillä on yksi ALO1, ja se opettelee avoimen luokan liikkeitä (murheenkryyninä kaukot..).
Vasemmalta oikealle: Spark, Nevada ja Nur.
